Pohjavesi on elämän ehto. Ehkäpä sen vuoksi sen suojelua säädellään ja sen likaaminen kielletään lailla. Jos pohjavesi pääsee likaantumaan, on sen puhdistaminen erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta. Meillä on siis valtavan arvokas aarre Liimattalassa, suuri I-luokan pohjavesialue, josta on Äänekosken pohjavesien suojelusuunnitelman mukaan saatavissa ensiluokkaista pohjavettä, meidän juomavettämme. Sen koko tekee siitä erityisen haavoittuvaisen – jos vahinko käy, pohjavesi pilaantuu erittäin laajalta alueelta, toisin kuin yleensä Suomessa, jossa pohjavesiesiintymät ovat pääosin pieniä.
Juuri tämän vuoksi muutaman vuoden takaisessa maneesihankkeessa asiaan suhtauduttiin sen vaatimalla vakavuudella ja Suomen pohjavesitekniikka Oy sai tehtäväkseen arvioida riskit. Eikö se herätä kysymyksiä, miksi vastaavaa tutkimusta ja päästöriskeihin varautumista ei ole tuulivoimalan osalta tehty hankkeessa, jossa esim. maa-ainesten otto olisi massiivista? Sen rajuista vaikutuksista pohjaveteen voi lukea esimerkiksi Ely-keskuksen raportista sivulta 6
Energiequellen antaman tiedon mukaan yhden tuulivoimalan perustusten syvyys on 8 metriä ja läpimitta noin 30 metriä. Tämä kun vielä kerrotaan yhdeksällä, maanotto on tosiaan voimallista. Tässä yhteydessä tärkeää on myös se, millä kuopat täytetään. Perustuksissa ei saisi käyttää maaperään liukenevia yhdisteitä ja ne tulisi poistaa kokonaisuudessaan toiminnan päättymisen jälkeen. Löytyyköhän tällaista ”poistajaa”?
Asiaa ei muuta miksikään se, että tuulivoimalat ovat karttaan piirretyn pohjavesialueen ulkopuolella. Kun hankkeen maksama konsultti viestii, että ”tuulivoimala ei ole pohjavesialueella”, tieto on tarkoituksellisesti erehdyttävää pohjavesiriskin osalta. Me kaikki tiedämme hyvin riskin – myös Energiequelle ja Ramboll. Suunniteltujen tuulivoimaloiden pintavedet valuvat osittain pohjavesialueelle ja vedenottamolle kohti koillista. Kun yhdessä tuulivoimalassa käytetään mm. hydrauliikka- ja jarruöljyä yhteensä noin 800 litraa ja perustaan saattaa kuitenkin ”eksyä” epäedullisia yhdisteitä, asiantuntijoiden mukaan hulevedet tulisi kerätä ja johtaa poispäin Kurikkaharjun pohjavesialueelta. Tähän Rambollin ylimielinen vastaus on lyhykäisyydessään: ”Hulevesien keräämistä ei nähdä tarpeelliseksi tuulivoimaloiden alueella”.
On typerää ja lyhytnäköistä kikkailla tällä asialla.
Asiantuntijalausuntonsa mukaan Äänekosken Energia on tunnistanut tuulivoimarakentamisesta ja sen toiminnasta aiheutuvia riskejä, joiden seurauksena voi olla maaperän välitön pilaantuminen ja samalla riski pohjavesialueen pilaantumiseen. Mikäli näin kävisi, ympäristötuhon seuraukset olisivat ikävät niin ekologisella, inhimillisellä kuin taloudellisellakin tasolla. Tiedätkö sinä, minkälainen operaatio olisi rakentaa korvaava vesijärjestelmä ja paljonko se maksaisi? Niin paljon, että tuulivoiman tuottamille kiinteistöveroeuroille löytyisi varsin pitkäksi ajaksi sopiva kohde. Samalla tuhat ihmistä Konginkankaan ja Liimattalan alueella jäisivät vaille verkostovettä kohtuuttoman pitkäksi ajaksi.
Pohjaveden merkitys tuulivoimarakentamisessa on jo ratkaistu virallisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kurikan Lehtivuoreen suunniteltiin yhdeksää, 210 metriä korkeaa tuulivoimalaa. Lehtivuoren suunnittelualueen itäpuolella sijaitsee Kuusistonloukon vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue. Pohjavesialue ei täkäläiseen kaavaselostukseen liitetyn kartan mukaan ulotu kaava-alueelle ja kaavaselostuksessa esitetyn arvion mukaan voimaloilla ei olisi vaikutuksia pohjaveteen. Identtinen tilanne siis paitsi, että meillä Liimattalassa lähin suunnitelluista tuulivoimaloista sijoittuisi vielä lähemmäksi pohjavesialuetta sekä vedenottamoa kuin Lehtivuoressa.
Tästäpä sitten Jurvan ympäristö- ja luontoseura ry sekä kolme yksityistä henkilöä valittivat hallinto-oikeuteen, joka päätti perustellusti kumota Kurikan kaupunginvaltuuston päätöksen tuulivoimaosayleiskaavan hyväksymisestä.
Kurikan kaupunginhallitus puolestaan valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka asettui 1.6. 2017 hallinto-oikeuden päätöksen kannalle, sillä ”… tuulivoimaloiden aiheuttamaa pohjavesien pilaantumisen vaaraa ei silti voida täysin poissulkea”.
Liimattalan tuulivoimalateollisuusaluehankkeeseen on monta näkökulmaa asukkaiden hyvinvoinnista kuntatalouteen ja luonnon monimuotoisuudesta ilmastonsuojeluun. Kaikki ovat tärkeitä mutta merkityksettömiä, kunnes pohjavesiasia on ratkaistu. Tämänhetkisen tiedon valossa kaavahanke on minun mielestäni lopetettava. Olisi typeryyttä ajaa kunnan resursseja tuhlaavaa hanketta, jonka lopputuloksen korkein hallinto-oikeus on jo linjannut. Lisäksi puoltaessaan tuulivoimateollisuusaluetta Liimattalaan, valtuutettu kyseenalaistaisi ympäristönsuojelulain ja ohittaisi röyhkeästi tärkeimmän tehtävänsä – asukkaidensa kuulemiseen perustuvan ja hyvinvointiin tähtäävän päätöksenteon.
Nina Välimäki