Turhauttaa. Olemme viime vuosina siirtyneet kriisistä kriisiin, jossa nyt aikuistuva sukupolvi on elänyt samanaikaisesti pandemiarajoitusten, yhä pahenevan ilmastokriisin sekä sodan uhan alla. Tätä aikakautta voisi kutsua mielenterveyden kriisiksi, mutta silti tilanteeseen ei ole suhtauduttu tarpeeksi vakavasti.
Mielenterveysongelmat ovat tätä nykyä työkyvyttömyyseläkkeiden perusteena ylittäneet jopa tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Myös itsemurhaluvut ovat huipussaan erityisesti miesten kohdalla.
On ironian huippu, että nuoria kannustetaan hakemaan matalalla kynnyksellä mielenterveyspalveluita samalla, kun opiskelijoille suunnatut palvelut ovat täysin tukkeutuneet. Samaan aikaan erikoissairaanhoidon akuuttipsykiatria on jatkuvasti tiukoilla: osastoille tulijoita on enemmän kuin sisään mahtuu.
Meidän on alettava panostamaan mielenterveyspalveluihin systemaattisesti ennen kuin on myöhäistä.
Toimivien hoitoketjujen näkökulmasta on järkevää tuottaa palveluita siellä, missä niiden vaikutuskin on merkittävä: Meidän on panostettava erityisesti nuoriin, sillä kolme neljäsosaa mielenterveyden ongelmista alkaa ennen kuin nuori täyttää 24 vuotta.
Meillä on myös piilevä ongelma masennuksen tunnistamisessa ja diagnostiikassa. Ihminen voi olla masentunut, vaikka hänen toimintakykynsä ei näennäisesti laske. Voi olla jopa niin, että nuori ei kykene pysähtymään, vaan pitää itsensä kiireisenä vältelläkseen ongelmiaan.
Meidän pitäisikin tuulettaa ummehtuneita käsityksiämme siitä, miltä masennus ja masentunut ihminen näyttää. Sairastunut voi näyttää hyvinvoivalta ja olla suurelta osin toimintakykyinen. Ongelmia ei aina kyetä tunnistamaan ajoissa, kun nuori pitää huolta hygieniastaan, opiskelee, työskentelee ja käy harrastuksissa.
Olen tuskastunut, ettei tähän mielenterveyden kriisiin ole kyetty tällä hallituskaudella vastaamaan riittävästi. Terapiatakuu oli tarkoitus saattaa maaliin hoitotakuun yhteydessä, mutta esitys vesittyi matkalla ja näyttää siltä, ettei ongelmaan ole löytymässä kestävää ratkaisua. Vihreät ovat hallituksen lukuisissa neuvotteluissa puolustaneet terapiatakuuta saamatta riittävää taustatukea. Katseet kääntyvätkin nyt erityisesti pääministeripuolueeseen.
Mielenterveyspalveluiden vaikeudet johtuvat monin tavoin osaajapulasta. Mielenterveysammattilaisten riittävyyden suhteen kytee tikittävä aikapommi, kun suuri osa heistä on eläköitymässä. Valoa tunnelin päässä on kuitenkin näkyvissä, sillä olemme hallituksessa kyenneet paaluttamaan maksuttoman psykoterapiakoulutuksen lainsäädäntö- ja selvitystyön aloittamisen.
Me emme voi katsoa vierestä, kun nuoret ihmiset ja opiskelijat putoavat lopulliseen pimeyteen. Muuten meillä ei riitä tulevaisuudessa veronmaksajia hyvinvointivaltiossamme. Siksikin mielenterveyskriisi on otettava tosissaan.
Paisuvaa ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista pelkästään lisäämällä jatkuvasti hoidon resursseja. Yhteiskunnan rakenteet asettavat nuorille kohtuuttomia paineita, oli kyse sitten opiskelijavalinnoista, somesta tai tehokkuusvaatimuksista. Niihinkin on puututtava, jotta vyyhti aukeaa.
Mielenterveyskriisin ensiapu on laitettava kuntoon ja lisäksi haava on kursittava umpeen.
Kirjoittaja on äänekoskelaislähtöinen vihreiden kansanedustaja.