Vierailija He syntyivät enkeleiksi
Lapsen kuolemasta ei koskaan kokonaan selviydy. Nyt yksi äiti, kasvatustieteen tohtori Liisa Ahonen on kirjoittanut kirjan 13-vuotiaan poikansa kuolemasta. On ilman muuta tarpeellista ja arvokasta pohtia surua ja menetystä. Mutta jokin tässä nyt mätti, kun kuuntelin kirjoittajan julistavan tuntuista haastattelua. Kaiketi se, mitä muistoja se toi omista kokemuksistani. En missään tapauksessa vähättele, mutta kuulosti niin kaikkitietävältä. Aivan kuin hän olisi ainoa lapsensa menettänyt äiti ja vanhempi. Suru on toki aina ainutkertaisesti koskettava tunne, jokaisen oma, jakamaton.
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.