Arkadianmäeltä: | Vammaisten oikeuksien riiston ja kaltoinkohtelun on loputtava

Uutinen sidotusta ja väkivaltaa kokeneesta autistisesta pojasta järkyttää. Ensijärkytyksen jälkeen on tärkeää pysähtyä miettimään.

Hyvinvointivaltiomme on olemassa sitä varten, että huolehdimme toinen toisistamme. Onkin selvää, että Yle MOT:n paljastamaa kaltoinkohtelua ei pitäisi tapahtua kenellekään – ei varsinkaan lapselle.

Vammaisiin ja erityisesti kehitysvammaisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset eivät valitettasti ole ensimmäistä kertaa uutisissa. Vammaisten historia on monin tavoin väkivallan, oikeuksien riiston ja stigman sävyttämää tähän päivään asti.

Emme voi myöskään sanoa, että olisimme päässeet täysin eroon eugeenisesta ajattelusta, joka on näkynyt historiassa vammaisten laitoksiin sulkemisena, pakkosterilisointeina ja seksuaalisuuden kontrollointina.

Nyt lukemamme uutiset eivät siis kerro yksittäistapauksesta tai ylilyönnistä. Ne kertovat kokonaisesta väkivallan jatkumosta. Vammaisten kokema väkivalta on rakenteellista ja arkipäivästä – ja se syntyy meidän asenteistamme.

Näemme monin tavoin kyvykkyyden niin keskeisenä osana ihmisyyttä, että tiettyjen kykyjen puuttuminen vaarantaa erityisesti itsemääräämisoikeuden yhteiskunnassamme.

Eduskunnan oikeusasiamies onkin toistuvasti ilmaissut, että itsemääräämisoikeutta rikotaan eritoten palveluasumisyksiköissä. Tämä koskettaa paitsi vammaisia, myös vanhuksia. Suljemme silmämme tältä jatkuvasti.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Julkisuudessa on keskusteltu jo pidempään hankintalain epäkohdista. Vammaisten asumispalveluiden kilpailuttaminen tulisikin poistaa hankintalaista. Vammaisjärjestöt ovat puhuneet asiasta jo pitkään.

Nykyisen tilanteen ongelmallisuutta voikin tarkastella parin kysymyksen avulla: Miltä tuntuisi, jos oma koti riippuisi kilpailutuksesta – johon et itse saisi vaikuttaa välttämättä mitenkään? Vammaisten palveluasumisessa luonnollisesti isossa roolissa on myös palveluiden laatu: Tulenko kohdatuksi omana itsenäni, huomioidaanko toiveeni ja tarpeeni – jos en voi vaikuttaa edes palvelun valintaan?

Palveluasumisen kilpailutus asettaa haasteita paitsi itsemääräämisen, myös ennakoitavuuden suhteen. Sopimus palveluntarjoajan kanssa voi katketa syystä tai toisesta. Monelle vammaiselle, erityisesti autistille, juuri ennakoitavuus ja rutiinit ovat tärkeitä. Toisaalta pitkässä sopimuksessa asukas ei voi itse päättää asumismuodon sopivuudesta vaikkapa elämäntilanteen muuttuessa.

Lähtökohtana onkin oltava, että jokaisella on oikeus valita oma asuinpaikkansa ja asumismuotonsa. Myös YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista velvoittaa meitä tähän.

Hallitus uudistaa parhaillaan vammaispalvelulain ja itsemääräämisoikeuslain kokonaisuutta. Lainsäädännön päivittäminen ei kuitenkaan itsessään riitä, jos ihmisoikeuksien toteutumista ei riittävästi valvota. Valvontaan on kiinnitettävä huomiota ja se tulee resursoida huomattavasti nykyistä paremmin. Suomeen tulisikin perustaa vammaisasiavaltuutetun virka.

Lainvalmistelussa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten vammaisten oikeuksien toteutumista arvioidaan ja edistetään systemaattisesti. Olennaista on, että palveluntarjoajalla on velvollisuus parantaa ihmisoikeuksien toteutumista.

On myös vihdoin ymmärrettävä, että vammaispalvelut tulee alunperikin budjetoida tasolle, jolla ihmisoikeudet voivat toteutua: Vammaisten yksilölliset tarpeet ja oikeudet eivät täyty, jos palveluiden kriteereinä on halvin hinta.

Kaiken tämän lisäksi meidän kaikkien on kysyttävä: Miten tällaista kaltoinkohtelua voi tapahtua maassa, jota kutsumme sivistysvaltioksi?

Kirjoittaja on äänekoskelaislähtöinen vihreiden kansanedustaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut