Avaan silmäni.
En näe isääni enää.
En kuule enää isäni ääntä.
Olen yksin kuin tämä mahtava maan ääni, joka kutsuu minua, isä – veit kanssasi sateenkaaren värit.
Mikään ei ole enää järkevää.
Maailma on maalattu monotonisilla väreillä ja alastomuuteni hallitsee aamuaja epävarmat askeleeni vievät minua sinun luo.