Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Koskinen, Malmstedt ja Ollikainen: Äänekosken kirjallisuusmatineassa kolme seutukunnan tuotteliasta kirjailijaa pohti kotiseudun merkitystä

Tänä vuonna perinteinen kirjallisuusmatinea on seutukunnallinen, sillä JP Koskisen juuret ovat Saarijärvellä, Tuire Malmstedt on syntyisin Suolahdesta ja Aki Ollikainen Äänekoskelta, totesi tilaisuuden juontaja Jaana Tani tyytyväiselle katsojakunnalle.

Malmstedtille ja Ollikaiselle Koskela on tuttu paikka jo lapsuudesta.

– Harrastin täällä ja tässä salissa tanssia ja balettia. Olkaa huoleti, niitä taitojani en nyt esitä, Malmstedt kertoi.

– Minullekin Koskela oli tärkeä paikka jo lapsuudessa. Yksi muistoni liittyy tuohon oviaukkoon, kun sain siinä todellisen itku-potku-raivarin hävittyämme salibandy-ottelun, Ollikainen jatkoi.

Koskinen, Malmstedt ja Ollikainen ovat aktiivisia ja monipuolisia kirjailijoita. Kaikilta ilmestyy säännöllisesti uusia kirjoja ja uutta on tulossa.

Koskisen valikoima on laaja. Dekkareiden lisäksi hän kirjoittaa lastenkirjoja ja historiallista kirjasarjaa. Malmstedt keskittyy julkisesti vielä dekkarisarjaan, mutta pöytälaatikossa on myös satuja ja novelleja. Ollikainen kirjoittaa itse tällä hetkellä taidekirjoja ja vaimonsa Millan kanssa yhdessä dekkareita. Kaikilla on samansuuntaiset ajatukset monipuolisuudesta.

– Mukavaa vastapainoa, Ollikainen sanoo.

– Aivot saa lomaa ja jumppaa, kun kirjoittaa välillä jotain muuta, Malmstedt jatkaa.

– Moni vaihtaa maisemaa ja lähtee lomalle, kun romaani on valmis. Pidän kirjoittamisesta enkä kaipaa siitä lomaa. Kaipaan vaihtelua ja sitä tarjoavat vuorollaan dekkarit, historiat ja lastenkirjat, Koskinen toteaa.

JP Koskinen on hyvin tuottelias kirjailija, tänäkin vuonna on ilmestynyt 6 kirjaa ja yksi äänikirja. Hän kirjoittaa 12-osaista dekkarisarjaa Murhan vuosi ja osa 9 ilmestyy syyskuussa 2023.

– Kirja on lähes valmis. Se kertoo isän ja pojan pienestä kärhämästä, jonka taustalla on pojan äidin kuolema epämääräisissä olosuhteissa. Suunnittelin sarjaa pitkään. Minusta on tärkeää tietää, mistä kirjoittaa ja mihin tarina päättyy.

Lastenkirja Mysteerijengin toinen osa ilmestyy ensi keväänä. Historiallisesta Ristiretki-sarjasta on ilmestynyt kaksi osaa, kolmas osa ilmestyy keväällä ja neljäs syksyllä.

– Ristiretkeä on vähän säästelty, sillä halusin, että sen osat ilmestyvät melko nopealla tahdilla – se on lukijoidenkin toive.

Koskinen on aina ollut aktiivinen lukija. Isosiskojen myötä hän oppi lukemaan neljävuotiaana ja kirjaston käyttäjä hänestä tuli vuotta myöhemmin. Ensimmäiset novellinsa hän kirjoitti vuonna 1997, joten tämä vuosi on juhlavuosi.

Tuire Malmstedt kirjoitti ensimmäisen satunsa kahdeksanvuotiaana. Hän myös kuvitti sadun. Kyse oli prinsessa-sadusta, mutta tarinan loppu ei ollut perinteisen onnellinen. Nuorena tarinoita syntyi pöytälaatikkoon. Tänä päivänä Malmstedtin kirjat ovat piinaavien dekkareiden ystäville. Hän muistuttaa, että dekkareissakin voi olla onnellinen loppu.

– Olen miettinyt, miksi pahuus kiinnostaa meitä? Pitää olla utelias ja varovainen, ettei itse tule pahaksi. Onneksi me hyväosaiset emme kohtaa pahuutta ja me haemme sitä kirjoista. Tuskinpa ukrainalaiset ja syyrialaiset lukevat tällä hetkellä pahuudesta.

Malmstedt pohtii, että jokainen kirjailija on ensin kuulija ja lukija. Tarinoita on rakastettava, jotta niitä voi kirjoittaa. Esikoiskirja Pimeän jää kuuluu kolmeosaiseen trilleriin, jossa seurataan ylikonstaapeli Isa Karoksen työtä. Parhaillaan hän kirjoittaa Metso & Vauramo -sarjaa, jossa kolmas osa viidestä ilmestyy ensi kesänä.

- Pohdin, miten ihminen reagoi, kun tapahtuu jotain pahaa. Pahiskaan ei ole vain musta. Joskus säikähdän, että ymmärrän liian hyvin rikollista!

Aki Ollikainen oli matineassa jo kolmatta kertaa.

– Tulen mielelläni Äänekoskelle, vaikka 30 vuotta sitten täältä lähdinkin. Kotipaikastani muistan järven, metsän ja kauempana nousevan punatiilisen tehtaan piipun – vaikka sitä ei enää olekaan. Asuessani Lapissa ajoin Muoniosta Kolariin päin ja silmiini osui metsän keskeltä kaivostorni – heti tuli niin kotoisa olo.

Kotipaikka kirvoitti hänet puhumaan kotimuistoista, luonnosta ja kaipuusta.

Ollikaisen Pastoraali-kirja kertoo suomalaisesta järvimaisemasta, yhdestä kesäpäivästä ja kolmesta sukupolvesta. Ollikainen halusi kirjaan mukaan oman kokemuksensa ja kertoi, että kirja voisi kertoa keskisuomalaisestakin järvimaisemasta.

– Kirjoittaminen oli minulle nostalginen prosessi, tosin huomasin se vasta kirjoittamisen jälkeen. Kirja on osoitus siitä sairaalloisesta koti-ikävästä, jota tunsin. Romaani on saanut hauskan vastaanoton ja sitä on luettu eri tavoin. Jollekin se on ekokriittinen, toiselle barodiaa ja kolmannelle rakkausromaani. Esille on tullut myös ajatus kotiinpaluun mahdottomuudesta.

Jaana Tani kertoi yhden lukemansa kommentin Aki Ollikaisen kirjoista:

– Kirjoitat pieniä kirjoja, jotka painavat paljon!

Ollikainen lisäsi omassa puheessaan tyttärensä kommentin kirjoista:

– Lintu lentää pellolle eikä siinä muuta sitten tapahdu!

Kirjallisuusmatinean järjestivät entiseen tapaan Koskela opisto ja Äänekosken kaupunginkirjasto. Musiikista huolehtivat Ala-Keiteleen musiikkikoulun oppilaat Ella Kahelin, Riikka Salonen, Aino Piilonen ja Valtteri Hirvanen.