Esikoiskirjan kirjoittaminen pakotti äänekoskelaisen Ville-Veikko Liekkisen pysähtymään: "Miten tärkeää olisi saada kuuluviin ne, jotka eivät pidä ääntä lainkaan"
Huumorista huolimatta fantasian ja kauhun rajamailla liikkuvissa teksteissä ei ole duurivoittoisia kertosäveliä. "Haluaisin säilyttää lapsenomaisen herkkyyteni havainnointiin ja intoni tehdä. Se pelottaa, ettei joskus olisikaan enää mitään, mistä ammentaa."
Murrettujen sävyjen vuoraamia seiniä ja kirkuvia tapetteja, putkiradio ja maissinkeltainen sohva. Esikoiskirjailija Ville-Veikko Liekkisen retrohenkistä olohuonetta puolustaa Rauha, joka tuijottaa epäilevästi ja tekee ajatuksensa selväksi myös isännälleen.